Pokémon mestari

Tänä vuonna lapsuuden haaveeni tulla pokémon mestariksi toteutui, kun voitin Elite Fourin Pokémon Soul Silver pelissä. Sinusta tämä saattaa kuulostaa hupsulta, mutta monelle minun ikäisilleni, eli 90-luvun alkupuolella syntyneille, pokémon on iso osa lapsuutta. Kuka nyt ei olisi keräillyt pokémon kortteja ja pelannut punaista tai sinistä pokémon peliä Gameboyllaan?

Noh, minä. Keräilin kyllä kortteja, mutta Gameboytä en saanut, vaikka tein oikein hienon kollaasijulisteen ja manguin aiheesta viikkotolkulla. Pääsin kyllä kokeilemaan muiden konsoleilla pelaamista. Parhaiten ehkä muistan kaverini veljen pokémon pelin, jonka mitään ymmärtämättömänä toopena tuhosin. Pleikkaria pelanneena ja kaikesta kaiken tietävänä lapsena, päähäni ei yksinkertaisesti mahtunut ajatus siitä, että pokémonissa ei ollut mahdollista tehdä useampaa tallennusta samalle Gameboylle. Anteeksi Marko, olen pahoillani ala-aste Jannan puolesta..

Kuten lapsilla on tapana, minäkin kasvoin ja pokémon väistyi syrjään muiden kiinnostavien asioiden tieltä. Aika ajoin löysin sen kuitenkin uudestaan ja tulipa hankittua se Gamboykin, mitä en silloin pienenä ehkä ihan hyvästä syystä saanut. Siitä huolimatta, että omistuksessani oli nyt useampikin pokémon peli, en kuitenkaan onnistunut pelaamaan niitä loppuun asti. Vuosi vuodelta pokémon franchiseen tuli vain enemmän ja enemmän uusia (rumia) pokémoneja ja niin taas lopahti minun kiinnostukseni sarjaan.

Kunnes Game Freak ja Nintendo julkaisivat jälleen uuden pelin: Pokémon Sword and Shieldin. Tässä uudessa pelissä on mukana niitä vanhoja hyviä otuksia! (151 ensimmäistä tulee aina olemaan mulle ne parhaat poket.) Ja Shield versiossa voi saada Gengarin! (Mikä siis aikaisemmissa peleissä kehittyi vain sen vaihtamalla kaverin kanssa ja on yksi lemppareistani.) Lyhyesti sanottuna olin siis hyvin innoissani.

Tämä uusi innostuskausi johdatti minut ensiksi katsomaan useita tunteja streameja, joissa ihmiset pelasivat kyseistä peliä ja sitten tarttumaan kaverilta lainassa olevaan Soul Silver peliin. Pelasin sitä samalla kun katsoin lisää game play streamejä, se on ollut myös kätevä ottaa mukaan junamatkoille. Vihdoin joululoman aikana, intensiivisen taistelun jälkeen kukistin Lancen Charizardin ja voitin mestaruuden ensimmäistä kertaa elämässäni! 

Jonkun toisen ihmisen mittapuulla tämä koko kirjoitus saattaa tuntua suhteellisen merkityksettömältä. Joku voi jopa mielessään ajatella että miten melkein kolmekymppinen vielä pelaa jotain lasten pelejä. Perustaisi mielummin perheen ja hankkisi jälkikasvua survottaviksi yhteiskunnan rattaisiin. Kuitenkin minulle tämä on yksi osoitus siitä, että haaveita on mahdollista toteuttaa, vaikka palkintopallille pääsemiseen saattaakin kulua vuosikymmen.

Pokémon tulee varmasti jatkossakin olemaan minulle mukavaa ajanvietettä, sillä syntympäivälahjaksi päätin ostaa itselleni Switchin ja Pokémon Shieldin. Koska olen aikuinen ja kuka sen sanoo ettei muka enää saisi tykätä kivoista jutuista. Kirjoitin tämän jupinan aiheesta siksi, että saisin turuilta ja toreilta kuuluttaa tätä merkittävää saavutusta elämässäni ja myös siksi, että oikeastaan vasta nyt tajusin kuinka kauan pokémon on ollut osa elämääni.

Onko sinulla saman suuntaisia lapsuuden tai aikuisuuden muistoja pokémonista vai onko/oliko digimon enemmän sinun juttusi? Kuinka monta pokémon mestaruutta sinulla on? Tunnetko tämän pokémonin? Näihin kysymyksiin ja näihin tunnelmiin.. Jarva out!

Growlithe ja Gengar, by me 2016