Jarviksen Jupinoita

 // Pathfinder hahmon mietintöjä pelin tapahtumista päiväkirjamuodossa pelin ensimmäisen osion ajalta. Huom! Juonipaljastuksia Kingmaker-seikkailuun liittyen.//   Call for Heroes Curious meetings xxxth day in Restov I've kept in contact with Miladena since that useless dog case. Looking back at it now I can't believe I fell for their charade. Next time I won't work for penniless posers. At least something interesting came from it: the local swordlord Jamandi Aldori has called Baba Duska to attend a feast in her manor. Apparently Miladena got the same invitation, so at least there is one familiar face there, though I am not sure if that is going to be for my advantage or not. I also have my doubts for what kind of useless rabble this swordlord has collected in there, because today this very unkempt halfling required Baba Duska's services and bragged about being invited as well. Merkur Cragfall, the name sounded vaguely familiar. Maybe I met someone named Cragfall, when I

Kävelevä käpylehmä loikki metsän siimeksessä. Minne mennä? Suuri maailma: edessä on vaikea valinta. "Mitä minä pikku-rukka, risusorkka, suomutukka, mitä pystyn edes tekemään? En metsää puilta näkemään!" Suru tuli suomupaitaan, onnetonna metsän laitaan kävi lehmä istumaan, pelkojansa pohtimaan. "Mitä sinä siinä kyykit, yksinäs pää maassa nyykit?" ihmetteli mätäskansa ohikulkumatkallansa. Lehmä kertoi huoliansa avasipa arkuuttansa "Mistä tietää mitä tehdä?" "Miten kuuluu elää lehmän?" "Ystävämme kuule meitä moni kulkee metsän teitä. Ei oo oikeaa tai väärää, eikä liene matkan määrää." "Oman onnen seppänä on elettävä elämä. Kulkemaan kun vain lähdet jostain löytyy onnen tähdet." "Ei yksin tarvi kuljeskella, meitä täällä sammalella monta marjaa möllöttää kaikenlaista köpöttää." Käpylehmä matkaan lähti suuntanansa pohjantähti, monta uutta ystävää lehmän tietä lämmittää.

Olen kolmekymppinen masentunut ja elämäniloton perfektionisti, jolla on pahoja itsetunto-ongelmia. Minulla ei ole harmainta hajuakaan mitä haluaisin tehdä työkseni, koska minulla ei ole koskaan ollut unelmia tulla isona miksikään. Koska elämme yhteiskunnassa, se pakottaa minut kuitenkin etsimään töitä, vaikka järkyttävä itsekritiikki ja epäonnistumisen pelko kuristavat minut lähes hengiltä joka kerta kun luen työpaikkailmoituksia. En ole innovatiivinen myyntitykki, sosiaalinen monitaituri tai kasoittain kokemusta omaava veteraani, vaan työuransa alkuun tyssännyt työtön medianomi (AMK), jonka ainoat sosiaaliset kontaktit ovat kaupan kassa ja roolipeliporukka, jonka kaikilla hahmoillakin on masennus. Luottamus omiin taitoihin on nollassa, vaikka CV:ssä valehtelen osaavani asioita paremmin kuin mihin tunnen kykeneväni. Tarvitsen töitä, koska muuten yhteiskunta ja perheeni pitävät minua epäonnistuneempana kuin minä itse. Terapeuttini on sentään kannustava, mutta saamattomuudessani tuntuu s