Tervehdys hyvä työnantaja

Olen kolmekymppinen masentunut ja elämäniloton perfektionisti, jolla on pahoja itsetunto-ongelmia. Minulla ei ole harmainta hajuakaan mitä haluaisin tehdä työkseni, koska minulla ei ole koskaan ollut unelmia tulla isona miksikään. Koska elämme yhteiskunnassa, se pakottaa minut kuitenkin etsimään töitä, vaikka järkyttävä itsekritiikki ja epäonnistumisen pelko kuristavat minut lähes hengiltä joka kerta kun luen työpaikkailmoituksia.

En ole innovatiivinen myyntitykki, sosiaalinen monitaituri tai kasoittain kokemusta omaava veteraani, vaan työuransa alkuun tyssännyt työtön medianomi (AMK), jonka ainoat sosiaaliset kontaktit ovat kaupan kassa ja roolipeliporukka, jonka kaikilla hahmoillakin on masennus. Luottamus omiin taitoihin on nollassa, vaikka CV:ssä valehtelen osaavani asioita paremmin kuin mihin tunnen kykeneväni.

Tarvitsen töitä, koska muuten yhteiskunta ja perheeni pitävät minua epäonnistuneempana kuin minä itse. Terapeuttini on sentään kannustava, mutta saamattomuudessani tuntuu siltä, että tuotan hänellekin pettymyksen jos en kykene suoriutumaan asioista odotusten mukaisesti. Kaikesta tästä huolimatta en tuottaisi teille pettymystä, sillä olen luonteeltani ylisuorittaja ja välttelen virheitä kuin ruttoa – tai koronaa, ollakseni ajankohtaisempi.

Jos vielä luettuasi tämän koet, että haluaisit palkata minut – mitä kyllä suuresti epäilen – tai huvituit tästä säälittävästä ruikutuksesta ja ihan läpällä haluat tietää tarkemmin, mitä teoriassa osaisin tehdä: portfolio-sivustoni löytyy wixistä. Jos jotakin positiivista tähän loppuun mainitsisi, niin ainakin tiedät nyt työnantajana pahimmat puoleni, joten voit yllättyä iloisesti, jos osoittaudun haukkumistani paremmaksi työntekijäksi.

Kiitoksia ajastasi, vaikka en usko teistä enää kuulevani.
---------------------------------------------------------------------

Kirjoitin tämän noin vuosi sitten työnhakuun turhautuneena, ajatuksenani kirjoitaa maailman huonoin työhakemus. Näin jälkeen päin katsottuna tunnen myötätuntoa sitä Jarvista kohtaan, joka koki suurta tuskaa yrittäessään aloittaa jälleen yhden uuden avoimen työhakemuksen kirjoittamista. Onko minulla vieläkään haluamaani alan työtä? Ei ole, enkä totta puhuen ole kovin positiivinen sen suhteen, että paikkaa johon minut hyväksyttäisiin ilmaantuu. Olenkin alkanut miettiä muita vaihtoehtoja työllistymisen suhteen, koska luova tekeminen on minulle harrastus ja keino itseilmaisuun, joten työn ei välttämättä sitä tarvitse olla.

Tietenkin olisi aika ihanteellista, jos niin kävisi, että saisin tehdä työtä jota rakastan. Kuitenkin nyt on niin, että se näyttää epätodennäköiseltä ellen ala yrittäjäksi. Minulla ei kuitenkaan ole yriysideaa eikä voimavaroja yrityksen pyörittämiseen, vaikka idea olisikin. Työltä toivon ainoastaan, että minulla olisi tarpeeksi rahaa elämiseen ilman, että tarvitsee jatkuvasti ostaa rainbow-tuotteita kaupasta. Tietenkin olisi myös plussaa jos saisi kaikki työtilanteesta kyselevät sukulaiset hiljaiseksi.. On mentävä eteen päin päivä kerrallaan ja toivottava parasta. Työnhaku jatkuu.