Taideellisuuden vaikeellisuus

Siitä on melkein kuukausi kun viimeksi piirsin. Tai no ei ihan, koska ”piti” tehdä banneri Väinölle ja Vilmalle ja taisinpa doodlailla jotakin alkuvikosta.. Mutta mitään kunnollista en ole tehnyt joulukuun jälkeen ja syy siihen on yksinkertaisesti se, että en tällä hetkellä pidä omista töistäni.

Se alkoi joulukuussa, oikeastaan pian sen jälkeen kun olin saanut joulukalenteriin kuvat valmiiksi. Mikään mitä saan aikaan ei näytä omiin silmiin hyvältä. Jokin tyylissä tai sen puutteessa mättää ja pahasti. Siksi ei oikeastaan edes huvita tehdä mitään.

Jatkuvasti sanotaan, ja minä itsekin hoen muille, ettei pidä verrata toisten töihin vaan seurata sitä omaa kehitystä. Silti sitä ei voi olla tekemättä, varsinkin kun ympärillä on todella monia taitavia tekijöitä. Silloin kun siihen sortuu, niin tuntuu että mitä järkeä tässä koko hommassa edes on. Kiinnostaako ketään edes nähdä minun tekemiäni kuvia, kun on olemassa muiden paljon paremmin tekemiä?

Tämä on se loputon suo jonne helposti, hyvin hyvin helposti jokainen kuvia tuottava ihminen joskus uppoaa. Varsinkin nykyään kun kuvien jakaminen internetissä ja somessa on niin arkipäiväistä. Ei ihme että monen innostus kuvien tuottamiseen kuolee, kun tykkäyksiä ei satelekaan omille luomuksille.

Yhden kuvan tekemiseen kuluu kuitenkin useita tunteja kovaa työtä, tekijästä riippuen jopa useita päiviä, ja silloin kun tunnustusta uurastukselleen hakee somesta, se viisi tykkäystä ei tunnu kovin hyvältä. Voin kyllä ihan rehellisesti myöntää, että näin on joskus käynyt.

Sitä täytyy vain ottaa askel taakse päin ja miettiä, että miksi tätä hommaa onkaan alkanut tekemään ja kenelle. Sitten hetken päästä taas muistaa, että itsellenihän minä näitä kuvia alun perin aloin tekemään, siksi koska pidän siitä ja se on minulle omin itseilmaisun keino. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää jos tekee jotakin vain miellyttääkseen muita.

Mikä johtaakin sitten mukavaan ristiriitaan, jos haluaa työkseen visuaalisella alalla toimia. Asiakkaita kun kuitenkin olisi hyvä olla, jos mielii rahaa saada ja jos omat työt miellyttävät vain itseä, niin… Ymmärrät varmaan mitä ajan takaa? 

Huoh. Tästä piti tulla ihan erilainen kirjoitus siitä kuinka vihaiseksi instagramin pikapiirusteluvideot minut tekevät, mutta nähtävästi ajauduin vain umpikujaan pohtiessani piirtohaluttomuuttani ja sitä onko minulle tulevaisuutta opiskelemallani alalla. Kaipa sitä on vain alettava piirtää vaikka hampaat irvessä ja itku silmässä, että jossain vaiheessa edes joku oma tekele näyttäisi itsellekin hyvältä.

Jarva out