Korona ja pelko

Varmasti monet ovat saaneet kuulla koronasta jo aivan tarpeekseen, niin minäkin, mutta tällä hetkellä kyseinen aihe pistää ajatukset liikkeelle. En aio kertoa mitään lääketieteellisiä neuvoja tai ottaa sen suuremmin kantaa siihen miten ihmisten tulisi menetellä. Seuraavassa tekstissä on ainoastaan niitä ajatuksia mitä päässäni on liikkunut uutisoinnin ja epidemian leviämisen myötä.

Aluksi aiheesta kuullessani ajattelin, että eihän tuollainen virus nyt Suomeen tietenkään päädy, Kiina on kaukana. Lievästi huolestutti vasta kun kuulin, että Italiassa mokoma tauti leviää kulovalkean tavoin. Ja eipä aikaakaan kun Suomeen tulivat ensimmäiset tartuntatapaukset, vieläpä kaupunkiin jossa asun. Sitten kaupoista katosi vessapaperi.

Noh onneksi ehdin ostaa sen itselleni normaalin määrän tätä vessan välttämättömyyttä ennen sitä, ja tunnustan myös hamstranneeni hapankorppuja ja riisiä kaappiin karanteenin varalle. Mutta ainakin vielä olen käynyt normaalisti kaupassa ja ulkoilemassa koulujen sulkeutumisesta huolimatta.

Kavereiden kanssa on tullut ihmeteltyä kuinka ihmisiltä katoaa rationaalinen ajattelu heti kun koronan uhka ottaa vallan. Kauppojen hyllyt tyhjennetään ja omiin kaappeihin kahmitaan kukkurakaupalla evästä, vaikka valtio ei ole edes määrännyt mitään ulkonaliikkumiskieltoja. 

Olen usein miettinyt kuinka ihminen pelkää kaikkea mitä se ei voi hallita jollakin tapaa: Luonnonvoimia, eläimiä, pimeyttä, toisia ihmisiä, sotaa, sairauksia, kuolemaa.. Tiedä sitten onko tuo pelko jotain minkä selviytymisvaisto on uurtanut liskoaivoihin vai seurausta siitä, että ihmisillä ei ole tarvetta kohdata pelkojaan nykyaikana. On niin monia keinoja paeta itsetutkiskelua.

Jotenkin olen omissa mietiskelyissäni tullut siihen tulokseen, että ihmiskunta olisi paljon parempi paikka ilman pelkoa. Tai jos ihmiset lakkaisivat pelkäämästä. On vaikea yrittää keksiä esimerkkiä tästä, koska päässäni konsepti ja tunne aiheesta on selkeä, mutta sitä kuvailemaan on hankala löytää käsitteitä.

Yritetään tällaista esimerkkiä. Miljonääri pelkää menettävänsä rahansa. Mistä tämä pelko johtuu? Miljonäärillä on aina ollut paljon rahaa ja hän on sitouttanut omanarvontuntonsa siihen. Hän ajattelee joko tietoisesti tai alitajuisesti, että hänestä pidetään, koska hänellä on paljon rahaa. Mitä hän todellisuudessa pelkää ei ole rahan menettäminen. Hän pelkää, että hänestä ei pidetä, hän pelkää yksinäisyyttä. Miksi? Koska hän ei osaa olla itsensä kanssa, kohdata itseään, löytää itselleen arvoa, joka on riippumaton muista ihmisistä ja yhteiskunnasta.

Jos esimerkin miljonääri lakkaisi pelkäämästä hänen ei tarvitsisi olla miljonääri. Yllä oleva esimerkki ei oikein kata sitä kaikkea mitä ajatuksissani pelon poistumisesta voisi seurata. Tietenkään en väitä että itsetutkiskelulla ihmiset lakkaisivat pelkäämästä. Ajattelen vain että se voisi auttaa ihmisiä näkemään syitä käytöksensä takana ja ehkä sen avulla kohtaamaan toisia ihmisiä eri lähtökohdista. On helpompi ymmärtää toisia jos ensin ymmärtää itseään.

Noh meni aika filosofiseksi tämä pohdinta, mutta olen itsekseni ajatellut mitä jos minä tai joku läheiseni saa korona tartunnan. Ja miettinyt oikein kovasti että kannattaako sitä pelätä, koska kuitenkin potilaiden paranemisprosentti on kuulemani mukaan korkea. Pahimmassa tapauksessa se tietenkin voi johtaa kuolemaan. Mikä varmasti on pelottava ajatus. 

Olen ollut onnekas, kun lähipiirissäni ei ole tapahtunut kuoleman tapauksia tähän mennessä elämääni. Sitä en tiedä, miten käsittelen nämä asiat kun niiden aika koittaa. Mutta turha sitä kai on etukäteen miettiä. Parempi keskittyä nykyhetkeen ja niihin asioihin mihin voi itse vaikuttaa.

Minun kohdallani se tarkoittaa tällä hetkellä opinnäytetyöproduktion tekemistä valmiiksi ja seuraavien Dungeons & Dragons pelien pelaamista kavereiden kanssa netin välityksellä, ettei levitetä koronaa.